Maailman ylikulutuspäivä oli tänä vuonna 29.7. Tämä tarkoittaa, että elokuusta joulukuuhun pitäisi luonnonvarojen kuluttamisen suhteen olla nollatoleranssi. Suomalaisten laskennallinen kulutus ja tästä muodostuva ekologinen jalanjälki on niin suuri, että ylikulutuspäivä on jo noin huhtikuussa. Suomalaisten kuluttamistottumuksissa on parantamisen varaa, sillä nykyisellä tahdilla tarvitsisimme 3,8 maapallon luonnonvarat.
Ylikulutuspäivänä ihmisten ekologinen jalanjälki ylittää maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. –WWF
Mistä kulutus muodostuu?
Kotitalouksien kulutus muodostuu pääosin ruuasta, liikkumisesta, kodin sähkönkulutuksesta ja hankinnoista. Siis siitä, mitä syöt, miten syöt, mitä välineitä käytät liikkumiseen, minkälaisessa talossa asut ja paljon sähköä kulutat sekä millä tavalla hankit, käytät ja kierrätät hankkimiasi tavaroita tai vaatteita. Näiden osuudet vaihtelevat henkilöittäin. Joku kulkee työmatkat ekologisesti pyöräillen ja käyttää punaista lihaa sekä maitotuotteita päivittäin. Toinen suosii kasvispainotteista ruokavaliota ja tutkii maailmaa lentäen. Nämä ovat kaikki valintoja, joko tiedostettuja tai tiedostamattomasti tehtyjä.
Lapsiperheen kulutus on omaa luokkaansa. Lapset kasvavat vauhdilla, jonka vuoksi hankintoja on pakostikin tehtävä. Vaatekoot vaihtuvat ja jossain vaiheessa harrastuksia tulee lisää. Monet innostuvat kirppareista, sillä niissä myydään jo kertaalleen tuotettuja tavaroita ja vaatteita edullisesti. Harrastusvälineiden hankintaan on olemassa välinevuokrauksia, mutta tiedättekö, onko lapsiperheen muuttuviin tarpeisiin vuokraamoa, josta saisi vuokrattua esim. rattaat, kävelykärryt ja muuta ikäkauteen kuuluvaa? Alle vuoden ikäisen paketti, yli vuoden, taapero jne.
Miksi kulutusta pitää hillitä?
Ylikulutuksen vaikutukset eivät näy yksilötasolla samalla tavalla, kun jos syöt laktoosi-intoleranttina pizzan normaalilla juustolla. Huomaat laktoosin vaikutukset lähes välittömästi. Ylikulutus aiheuttaa monenlaista harmia maapallolle, joita ovat mm. elinympäristöjen kärsiminen, eläinten ja ekosysteemien elintilojen köyhtyminen sekä ilmastonmuutos. Listaa voisi jatkaa ja tarkentaa, mutta keskityn tässä kirjoituksessa siihen, mitä jokainen voi omalta osaltaan tehdä.
Oman hiilijalanjäljen arviointi
Kulutustottumukset ja tämän myötä hiilijalanjäljen suuruus vaihtelee maittain ja talouksien välillä paljon. Kestävää kehitystä edistävä kulutustavoite on, että asukaskohtainen hiilijalanjälki olisi vuodessa 3000 CO2. Tällä hetkellä suomalaisten hiilijalanjälki on noin 7000 CO2 päästöjä per vuosi.
Omien elämäntapojen vaikutusta hiilidioksidipäästöihin voi arvioida erilaisilla laskureilla, esim. Sitran elämäntapatestillä. Testi on jaettu neljään alueeseen, ja testintekijä saa kokonaispäästöjensä lisäksi kustakin lohkosta kuormittavuusasteen, joka on suuntaa-antava. Omia päästöjä vähentämään Sitran testi tarjoaa myös konkreettisia vinkkejä, riippuen vastauksistasi ja tuloksesta.
Testiin pääset täältä.
Kulutuksen kultainen keskitie
Oman kulutuksen seuranta faktisesti on hieman hankalaa. Netti on täynnä testejä ja laskureita oman kulutuksen laskemiseksi, mutta mistä tiedän, mikä vaikuttaa ja miten vaikuttaa? Mikä on sopiva kulutustaso? Jos lasken huonelämpötilan alle 20 asteeseen tai menen pyörällä töihin, miten se vaikuttaa isossa kuvassa?
Tavoitteista innostuvalla ihmisellä olisi nyt käyttöä ”Eko-trackerille” eli puhelinsovellukselle, johon saisi oman perheen nyky- ja tavoitetilan kuluttamisesta – vaikka kaikesta. Mallia voisi ottaa esim. kuntoilusovelluksista, joihin syötetään nykyinen tilanne sekä tavoiteltu muutos. Sovellus ja sen tekoälyllä toteutettu suosittelualgoritmi voisi tarjota käyttäjälleen vinkkejä vähäpäästöisempään arkeen. Puhelimet ovat anyway kaikilla koko ajan mukana ja ne voi kytkeä nykypäivänä vaikka jääkaapin kanssa. Kyllä nykyteknologia tähän varmaan taipuisi. Sovelluksesta ajatuksia myöhemmin.
Suunnitelma
Ympäristökuormituksen vähentämiseksi juteltiin kotona muun muassa alla listatuista, luontoa vähemmän kuormittavista valinnoista sekä tehtiin jopa alustava suunnitelma, jotta valinnoista tulisi näkyvämpiä.
- Hankintojen ja ostoksien tekeminen käytettynä, jos mahdollista. Huomion kiinnittäminen energiatehokkuuteen, ekologisuuteen ja eettisyyteen. Tähän oli alkuun totutteleminen, mutta nyt siitä on tullut tapa.
- Tavaroiden ja kodin kalusteiden kierrättäminen, kun niitä ei enää tarvita.
- Tavaroiden kunnostaminen tai muokkaus, jos ne eivät enää palvele sellaisenaan.
- Kasvisten lisääminen ruokavalioon ja eläinperäisen proteiinin korvaaminen kasviperäisellä. Maitotuotteiden korvaaminen esim. kaurapohjaisilla tuotteilla sekä lähiruuan suosiminen.
- Ruokahävikin minimointi.
- Toisen auton myynti, ja auton vaihtaminen hybridiin.
- Julkisen liikenteen parempi hyödyntäminen.
- Kodin sähkönkulutuksen seuranta ja hallinta.
- Kodin jätehuollon ja kierrätyksen tehostaminen.
- Remontit ja rakennukset mahdollisimman ekologisista materiaaleista, kierrätetyistä mielellään.
- Roskalenkkien tekeminen.
Näin kirjoitettuna lista kuulostaa rajoittavalta ja sääntömäiseltä, mutta muutaman kerran asioista kotona jutelleena niistä alkoi muodostua uusia tapoja ajatella ja toimia. Lisäksi asioihin sai heti konkretian tuntua, kun ne kirjasi ylös.
Ollaanko teillä kotona keskusteltu tai tehty sopimuksia uusista tavoista? Onko ympäristölle ystävällisempien valintojen tekeminen ollut vaikeaa?
Tanja
Kuinka paljon on sopivasti?
