Tavaraa, vaatetta, verhoja. Tekstiilejä, tyynynpäällisiä ja pyyhkeitä. Sukkia, jumppahousukasa ja kollareita. Paljon, koska edullisia, helppo ostaa ja kaupat ovat auki oikeastaan milloin vain.
Vaatteet ovat välttämättömyystarvikkeisiin kuuluvia kulutushyödykkeitä. Asumme pohjoisessa, jossa ainakin tähän saakka on ollut neljä vuodenaikaa. Vuodenaikojen vaihteluun tarvitsee varautua erilaisella pukeutumisella, joka lisää tarvetta enemmälle varustukselle verrattuna maihin, joissa on ympäri vuoden kesä. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa syy siihen, että kulutamme enemmän muihin pohjoismaalaisiin verrattuna.
Tavaraan ja vaatteisiin on helppo tuudittautua, mutta ne myös tukahduttavat. Laput kiinni olevaa paitaa ei muista kaapin perällä ja vaikka sen on ostanut kympillä, on se kaapin kallein. Käyttämättömäksi tai vähille käyttökerroille jääneet vaatteet ja tekstiilit ovat lompakon ja ennen kaikkea ympäristön kannalta kaikista kuormittavimpia. Aiheesta kirjoitetaan ja puhutaan paljon, mutta tekoja ei ole riittävästi. Niinpä päätin tällä kertaa ottaa yhteyttä vastuullisuusvaikuttajaan nimeltä Outi Les Pyy.
Outi on tunnettu muun muassa Suomen itsenäisyyspäivän juhlaväen vaatettamisesta, mutta hän tekee muutakin. Hän on tekstiilialalle valmistunut vaatealan asiantuntija, joka kantaa kortensa kekoon kuluttamalla vastuullisesti, mutta on myös aktiivinen vaikuttaja yrityksien suuntaan ja sosiaalisessa mediassa. Hän on ammattinimikkeeltään vastuullisuusvaikuttaja, joka ei sanojaan säästele puhuessaan ekologisemmista valinnoista ja ohjatessaan yrityksien, yhteisöjen ja yksilöiden valintoja ja toimintaa kestävämmälle pohjalle.
Vastuullisuusvaikuttaminen ammattina
Vastuullisuus sanana, etenkin yritysten toiminnassa käsittää laajan kirjon vastuullisuuden muotoja. Yrityksissä vastuullisuutta voidaan tarkastella taloudellisen, ympäristö- sekä sosiaalisen vastuun kautta. Tällä kertaa pureuduimme ympäristövastuuseen.
Suuryrityksissä ja keskisuurissa yrityksissä, joita meillä Suomessa on yhteensä hieman yli prosentti kaikista yrityksistämme, on lähes poikkeuksetta omat vastuullisuusosastonsa, joissa pidetään huoli yrityksen toiminnan vastuullisuudesta. Näin ei välttämättä ole pienemmissä yrityksissä. Pienyrityksissä ja sitä pienemmissä (98,8 % Suomen yrityksistä), vastuullisuusasiat hoidetaan monesti ilman erillisiä vastuullisuusalan asiantuntijoita. Monen yrityksen vastuullisuusaste on siis pitkälti kiinni yrityksen henkilöstön tietotaidosta ja kiinnostuksesta aiheeseen. Onneksi ympäristöystävällisemmät tuotteet, palvelut ja tuotantoketjut ovat jatkuvasti enemmän trendi, ja kuluttajat toivovat yrityksiltä avoimuutta. Työtä riittää ja tässä Outi auttaa mielellään.
Oletko kuullut hiilikädenjäljestä?
Suomalaisten tulisi yksilöinä puolittaa hiilijalanjälkensä, mutta myös yrityksillä on paljon tekemistä. Hiilijalanjäljen mittaaminen on faktisesti haasteellista, joka avaa aina mahdollisuuden kritiikkiin. On hyvä, jos yritys vähentää päästöjään tietyn verran, mutta onko se riittävästi? Mitä muuta pitäisi tehdä? Yrityksiltä odotetaan entistä enemmän hiilijalanjäljen eli toiminnasta aiheutuvien päästöjen vähentämisen lisäksi myös hiilikädenjäljen huomioimista. Hiilikädenjäljeksi nähdään yrityksen toiminnasta syntyvät tuotteet ja palvelut, joita voidaan ajatella ympäristölle edullisempina. “Esimerkkinä tästä on vaatetehdas, joka vähentää tuotannosta aiheutuneita päästöjä, mutta tuottaa vain sellaisia tuotteita, joiden kierrättäminen on helppoa ja jotka on valmistettu kertaalleen käytetyistä tekstiileistä”, Outi antaa esimerkin.
Vastuullisuusvaikuttajana päivät ovat erilaisia. “Kolmas osa ajastani menee puhtaasti yrityskonsultointia tehden, erityisesti vaatefirmoille. Otan yhteyttä makroyrityksiin ja sitä pienempiin, sillä vastuullisuusvaikuttajia ei löydy Keltaisilta Sivuilta. Pienemmissä yrityksissä vastuullisuusmaturiteetti riippuu henkilöstön tietotasosta, ja koska tämän kokoisia yrityksiä on Suomessa suurin osa, on vastuullisuusvaikuttajalle kysyntää”, sanoo Outi. Hän työskentelee osan viikosta myös Fidalla ja jäljelle jäävä aika menee sosiaalista mediaa päivittäessä sekä blogeihin Outi Les Pyy ja Pyykkimuijaa kirjoittaessa.
Ekologinen ja eettinen eivät ole samoja asioita
Yritystoiminnaksi vastuullisuusvaikuttaminen vakiintui Outin arkeen vuonna 2018. “Kartoitan yrityksen toiminnan monesta näkökulmasta ja päätämme yhdessä, minkälaisia asioita toiminnassa pitäisi muuttaa. Vastuullisuuden näkökulmasta paletissa on noin 50 asiaa, joiden kautta vastuullisuutta voi tarkastella. Kartoitus lähtee siitä, että yrityksen sisältä haetaan projektiin mukaan ydintiimi, jonka koulutan aiheeseen. Teetän henkilöstölle kyselyn, jonka avulla selvitän yrityksessä vallitsevaa arvomaailmaa. Pyrin erityisesti tutkimaan sitä, painottuuko yrityksessä enemmän eettiset vai ekologiset arvot, sillä nämä ovat kaksi täysin eri ulottuvuutta. Jos yrityksessä puolella arvot painottuvat enemmän eettisiin ja toisella puoliskolla ekologisuuteen, tämä vaikuttaa työstön ja suunnitelman luonteeseen”, Outi summaa.
Tällä hetkellä muutosta voi tehdä kivuttomasti ja rauhassa, myös yksilönä. Vastuullisemmasta liiketoiminnasta sekä elämäntyylistä tulee vuosien mittaan arkista nyt sen ollessa trendikästä. “Mitä pidemmälle muutosta venyttää, sitä tuskaisemmaksi se käy. Voi olla, että esim. lakimuutos tai muu vastaava viimeistään saa yrityksen muuttamaan toimintaansa, ja silloin on pakko toimia kertaheitolla. Nyt ollaan vaiheessa, jossa kulutustapojen tai liiketoiminnan muuttaminen voi ottaa välillä vähän takapakkia. Voi pitää vaikka cheat dayn niin halutessaan”, Outi sanoo
Kuka tämänkin paidan on tehnyt?
Outi on myös itse muuttanut oman elämän periaatteitaan pienin stepein, sillä kertaheitolla isojen muutosten tekeminen olisi ollut shokki. ”Jos mun pitäisi yhtäkkiä seurata ja tarkkailla lähestulkoon joka ikistä liikettäni, niin elämästä tulisi äkkiä tosi vaikeaa. Aamu alkaisi tarkkailemalla, miten pitkään olen suihkussa ja mitä laitan smoothieen, kuinka kauan valutan hanaa käsiä pestessä, onko banaanit nyt lähituotantoa vai ei, mistä matskusta ja kuka tämänkin paidan on tehnyt, miten pesuaineen kemikaalit vaikuttaa terveyteen ja oliko tämä asunnon lämmitysmuoto nyt se ekologisin. Yrityksillä on ihan sama, sillä ne toimivat rutiinilla, automaatiolla. Jos yrittää kerralla muuttaa kaiken, homma saa pikadieettimäisen vivahteen, mutta tarve olisi enemmänkin elämäntapamuutokselle”, Outi esimerkittää. Tämä pätee niin yrityksiin, yhteisöihin kuin kuluttajiinkin. Ja elämäntapamuutoksessa vastuullisuusvaikuttaja astuu kuvioihin. “Tottakai asioihin perehtyminen ottaa aikaa ja välillä asioita saa selvittää oikein todenteolla. Päättelystä on tullut osa prosessia, ja Aalto Yliopiston proffat auttavat mielellään”, kertoo Outi.
Vastuullisuuteen perehtyneen asiantuntijan tietopakki on laaja ja tietoa tulee koko ajan lisää. On pysyttävä ajan ja tiedon hermoilla sekä omaksuttava jatkuvasti uutta. “Koen, että mulla on velvollisuus ja vastuu tehdä tätä. Tykkään faktojen selvittämisestä ja kinkkisten asioiden ratkaisemisesta. Myös se, että olen itse kuluttanut noin 20 vuotta, joista viimeiset 5 huomio on kiinnittynyt vastuullisuuteen ja ekologisuuteen. Koska on tietoa ja taitoa, niin on myös velvollisuus jakaa tietoa eteenpäin sekä juurruttaa ajatusta, että tämä on uusi normaali”, Outi pohtii.
Vastuullisuudesta yrityksen kilpailueduksi
Yrityksien mainokset ja pakkaukset ovat nyt täynnä ympäristötekoihin liittyviä huomioita: hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä, hiilineutraaliksi yhden sukupolven aikana, ympäristöystävällisempi pakkaus, kääre tai rasia. Tämä meille kuluttajille näkyy ja se myös vaikuttaa enemmän ja enemmän asiakkaan ostokäyttäytymiseen sekä valintoihin. Aihetta on hyvä tarkastella kokonaisuutena, kriittisesti.
“Ei vastuullisuus ole mikään markkinointikikka, vaan ainoa oikea tapa tehdä bisnestä. Yritykset, jotka eivät tätä ymmärrä tai muuta toimintaansa, tuskin ovat olemassakaan enää 10 vuoden päästä. Esimerkiksi ekologisuutta ei pitäisi miettiä vain sen kautta, millä sanoilla aihe tuodaan tienvarsimainokseen tai pakkauksissa paketin kylkeen, jotta saadaan tuotteita mahdollisimman paljon kaupaksi. Vastuullisuuden täytyy kulkea läpi yrityksen toiminnan, ja tämän haluan ymmärryttää yrityksille”, Outi avaa.
Vastuullisuus vaatealalla
Vastuulliseen liiketoimintaan kuuluu tekstiilialalla monia erilaisia tapoja tehdä liiketoimintaa, joten valinnanvaraa kyllä on. “Ollaan tavallaan perusasioiden äärellä: mikä tämä yritys on ja mikä on tärkeää, minkälainen se on, mitä se tekee ja millä tavalla? Esimerkiksi kiertotalouden toimintakartta voi ohjata koko yrityksen toimintaa. Näin vaateliikkeen idea perustuu tuotteiden koko elinkaariajattelun kattamiseen. Liiketila voidaan haluta sijoittaa ostoskeskukseen, jossa myös muut liikkeet myyvät kierrätetyistä materiaaleista valmistettuja tavaroita, vaatteita ja tekstiilejä. Ostoskeskuksessa ehkä on yritysten yhteinen kierrätyspiste, eli tavaran vastaanotto sekä oikeanlainen sorttaus”, Outi mainitsee keinoja, kuinka yritys ottaa huomioon asiakaskokemuksen lisäksi myös palveluiden merkityksen. “Mukana voisi olla inspiksen lisäämiseksi showroomeja tai koulutustiloja, jolloin yritykset kantavat vastuunsa myös vastuullisuusvaikuttajina”, Outi avaa ajatusta. Mahdollisuuksia on käytännössä rajaton määrä, mutta muuttuminen vaatii yrityksiltä liiketoiminnan ja liiketoimintalogiikan uudelleen ajattelua sekä palvelukehitystä. Nyt mietteissä olevat ajatusmallit ovat todennäköisesti – ja toivottavasti – muuttuneet arkisemmiksi jo muutaman vuoden päästä.
Vaate- ja tekstiiliteollisuuden näkökulmasta malli on melko selkeä. Tehokkuus, edulliset tuotantokustannukset ja materiaalit ovat draivereita monien tekstiileiden ja vaatteiden kiertokulun ylläpitämiseksi. “Ja koska me kulutamme enemmän kuin ennen, se ajaa tuotannon tehokkaammaksi. 90-luvulla ostettiin yhdet farkut, joita pidettiin niin kauan kunnes nilkat paistoivat tai nappi ei mahtunut kiinni. Nyt samaan tarpeeseen ostetaan viidet housut. Ei 90-luvulla tarvittu Konmaritusta, sillä ostettiin tarpeeseen. Edullisemmilta tuotteilta ei taas voida olettaa monen vuoden käyttöikää. Ei voida ajatella, että ovatpas farkut ja villapaidat nykyään edullisia. Jos ostat laadukkaat farkut tai oikean villapaidan, niin suunnilleen saman verran se maksaa nyt kuin ennenkin. Ajatus tulee siitä, että verrataan vanhaa kunnon villapaitaa edullisemmin tuotettuun tuotteeseen, joka saattaa nyppyyntyä pesussa parin rummutuksen jälkeen”, Outi muistuttaa.
Nyt riittää -trendi on tullut jäädäkseen
Moni ehkä pohtii nyt, mitä juuri minä voin tehdä ja miten. “Paljonkin”, sanoo Outi ja ottaa yllättäen puheeksi dopamiinin, joka on aivojemme “mä haluun” -kemikaali. “Se menee päälle ja pois ja saa meidät tavoittelemaan kaikennäköistä. Tottakai siitä on myös hyötyä, mutta ei meidän normaaliarjessa tarvitse koko ajan miettiä, missä nukumme, onko vaatteita ja milloin saamme seuraavan aterian. Dopamiini palkitsee siitä, että haluamme jotain kivaa, ei siitä, että meillä on jo paljon kivoja juttuja. Se on jännä. Ajattelemme usein, että ylisuorittamisesta saa palkinnon, mutta kun työ on tehty tai tavoite (tavara) saavutettu, dopamiinitasot romahtavat ja emme nauti saavutuksista. Tavoitteet, normaalin suorituskyvyn taso ja halut kasvavat jatkuvasti. Tiedätkö se tunteen, kun olet paiskinut töitä hurjasti tai esimerkiksi siivonnut ja ajattelet, että kun työt on ohi, rentoudut. Mutta et rentoudukaan – kohautat olkia ja käyt toisen työn kimppuun, mikä on vielä monimutkaisempi tai raskaampi”, kysyy Outi. Pysähtyminen ja omien ”mä haluun” -asioiden tietoinen tutkistelu auttaa tässäkin – tarvitsenko oikeasti näin monia mustia kenkiä tai jatkuvasti uutta sisustusta? Entä voisiko jotain hankkia jo käytettynä?
Voisi ajatella, että syy ylikuluttamiseen on yrityksien markkinointi ja sen psykologinen ote, koska markkinoinnin tarkoitus on luoda tarpeita. Kuvio on kuitenkin isompi, ja kuluttajien sekä yritysten lisäksi huomio kiinnittyy julkiseen hallintoon. “Dopamiini on aivojemme palkintojärjestelmä. Kun teemme miellyttäviä asioita, saamme annoksen dopamiinia. Tykkäys, uuden tuotteen ostaminen tai puhelimen kilahdus vapauttaa dopamiinia. Aika monet meistä ovat jollain tapaa “kulutusaddikteja” ja ostavat yli tarpeidensa. Syitä ostopäätökseen on monia. Ihmisten elämäntavasta on tullut nopeampaa, mutta mitä enemmän kuluttajat vaativat kestävämpää tuotantoa ja ovat valmiita maksamaan, se saattaa johtaa tilanteeseen, jossa tuotantotavat ja lait muuttuvat”, Outi sanoo.
Hyvinvointi ei lisäänny tavaraa hankkimalla
On hieno kuitenkin huomata, että ihmiset alkavat hiljalleen ajatella, ettei hyvinvointi lisäänny hankkimalla aina uutta materiaa. Hyvä elämä, hyvinvointi ja ihmissuhteet arvoina korostuvat. Ennen kaikkea nyt. Ihmiset ovat alkaneet arvostaa yhä enemmän kestävyyttä ja kierrätettävyyttä, ja Konmaritus sekä minimalismi ovat olleet pinnalla jo tovin. “Periaatteessa ajatus vain iloa tuottavista tavaroista ja asioista sekä minimalismi tavaroiden ja vaatteiden karsimisen kautta on hyvä. Näidenkin vaatteiden osalta merkitystä on erityisesti sillä, millä tavalla tavaroista hankkiutuu eroon”, Outi muistuttaa.
Yksiselitteisesti ei myöskään ole selvää, mikä tuote on ekologisin ja mikä ei. Ympäristöystävällisyydestä tai ekologisesta valmistustavasta ja -materiaalista kertovia merkkejä on monia ja selvän saaminen ei ole helppoa. “Toisaalta se riippuu paljon myös ihmisen arjesta, profiilista ja tilanteista, joihin hakee vaatteita. Tärkeää on, että vaatehankintoja tehdään “tietoisessa” tilassa, eikä tunteen vallassa. Helposti siliävät, konepestävät vaatteet sopivat tiettyyn tarpeeseen ja toisenlaiset toiseen tilanteeseen.
Oli tilanne ja vaatteen materiaali mikä tahansa, tulisi pyrkiä pidentämään nykyisten vaatteiden ja tekstiilien elinikää melkeinpä hinnalla millä hyvänsä. Tässä kuvioihin astuu vaatehuolto ja siihen liittyvät kiemurat. Villapaidan hoito vaatii nimittäin eri ohjeet kuin viskoosivaatteen huoltaminen. Kun vaate tulee käyttöikänsä päähän, hankkiudu siitä eroon vastuullisesti”, sanoo Outi. Myös oman kehon toiminta voi vaikuttaa siihen, minkälaisia vaatteita ja materiaaleja suosia. Kuiduista kannattaa opiskella ainakin perusasiat. “Esimerkiksi, jos on kilpirauhasen vajaatoiminta, en tällöin voi suositella alpakkaneuleita, vaan viskoosipohjaisia vaatteita. Jos valitsee väärin, on se vähän sama kuin laittaisi habaneroa paprikan tilalle salaattiin. Ei tule syötyä, kun ei se habanero siihen sovi. Omakohtaista kokemusta on”, naurahtaa Outi.
Tanja
