Kun mies lähti viikonloppureissulle katsomaan futista, niin lähdin kauppaan. Ja nikkaroin ruokapöydän.
Syksyn lähestyessä mulle tulee monesti tarve sisustaa ja muuttaa kotia kotoisammaksi, vaikka muuten en ole mikään varsinainen sisustusihme taikka kausisisustaja. Havahduin esim. muutama viikko sitten siivotessa siihen, että lapsen huoneen ikkunassa oli edelleen siihen jouluna liimattu porotarra. Ajatus puisesta ruokapöydästä oli kuitenkin ollut mielessä jo useita vuosia, mutta asia oli jäänyt ajatuksen tasolle. Olen aina pitänyt puusta rakennus- ja sisustusmateriaalina, sillä se tuo kotiin pehmeyttä ja kotoisamman fiiliksen. Meillä oleskellaan päivittäin paljon yläkerrassa, jossa olohuone ja keittiö on yhtä tilaa, ja katto on hieman korkeampi. Korkea ja avara tila yhdistettynä vähäisiin sisustustekstiileihin sai tilan kaikumaan, joka häiritsi varsinkin silloin, kun tilassa on useampi ihminen samaan aikaan. Puu on akustiikan kannalta hyvä materiaali, joten toivoin sen vähentävän kaikua.


Pöydän teon vaiheet
Olin hankkinut yhden tuppeensahatun tammilankun jo kuukausia aiemmin, sillä ajattelin tehdä työhuoneeseen työtason. Lankku yksistään osoittautui liian kapeaksi, joten se jäi käyttämättä, mutta keittiönpöytään se sopi hyvin. Aluksi mallasin lankkua vanhan keittiönpöydän päälle, jotta saisin oikeat mitat pöytälevyn, rungon ja jalkojen tekemiseen.
Vaiheet:
- Rakennusmateriaalien hankkiminen ja puiden sahaaminen oikeanmittaisiksi, kevyt hionta pöydän runkopuille sekä jaloille
- Rungon rakentaminen
- Pöytälevyn kiinnittäminen runkoon
- Jalkojen kiinnittäminen runkoon
- Puupintojen käsittely öljyvahalla sekä kalkkimaalilla




Tarvikkeet
Lankkuruokapöytä on suht yksinkertainen tehdä. Meillä ei kotona ole varsinaisesti työtilaa, jossa voisi nikkaroida, joten ruokapöytäprojekti toteutettiin olohuoneessa. Kaikki materiaalit pöytään saa halutessaan valmiina, myös lankut, joita ei tarvinnut hioa. Pöydän kanteen hankin lisäksi yhden reunalankun sekä keskilankun. Kaupassa huomasin, että kaikki sivulankut olivat noin sentin verran keskilankkua lyhyempiä. Lankku sahattiin kaupan sirkkelillä oikeaan mittaan.
Lankkuruokapöytään (200 cm. pitkä / n. 100 cm. leveä) tarvitset:
- Laudat, lankut tai valmiin pöytälevyn – käytin Bauhausista tuppeensahattua tammilankkua (reunoille 2 kpl 200 x n. 35 cm ja keskelle 1 kpl 200 x 30 cm)
- Puuruuveja, eri pituisia ja paksuisia – valitse ruuvit runkopuun paksuuden mukaan ja mittaa, ettei ruuvi ole pidempi kuin runkopuu ja kansi yhteensä. Muuten ruuvi tulee pöydän kannesta läpi.
- Pöydän jalkoihin liimapuupölkkyä (3 m)
- Runkopuuta (7 m)
- Kulmaraudat (8 kpl), 2 tukirautaa pitämään keskituen pöydän rungossa
- Juuttinauhaa (6 mm paksuista)
- Valkoista öljyvahaa pöytäpinnan käsittelyyn
- Hiilenväristä kalkkimaalia jalkojen käsittelyyn
- Sahan (sirkkelin), poran, mitan
Pöydän pölkkyjalat
Keittiönpöydän jalat ovat liimattua mäntypölkkyä. Sitä myydään ainakin esim. Bauhausissa metritavarana. Kyseinen pölkky oli 3 metriä pitkä. Puu piti sahata kahtia poikki, jotta se mahtui autoon. Käsisahalla jäljestä ei tullut kovin tasaista, joten päätyjä tasoitettiin kotona vielä sirkkelillä.
Samalla reissulla hankin pöydän tukevoittamiseen runkopuut sekä kokoamiseen ruuvit ja kulmaraudat. Kulmarautoja meni tähän pöytään 8 ja ruuveja vajaat 100. Ruuvien pituus kannattaa mitata kaupassa, kun pöytälevyn ja tukirungon puun yhteispaksuus on selvillä.
Pöydän jalkojen mittaan otettiin mallia meidän edellisestä keittiönpöydästä. Aiemman pöydän jalat olivat 75 cm, ja uuteen pöytään jalat olivat 73 cm, sillä pöydän jalkojen päälle lisättiin vielä pöytälevyjen paksuus (3 cm). Pöydän jalkojen pituus kannattaa mallata tuolien kanssa, jotta pöydän korkeus on sopiva.






Puutyöt lähellä sydäntä
Puu materiaalina on ollut mulle aina tärkeä. Ei vain siksi, että se tuo kotoisuutta, vaan siksi että olen altistunut puutöille pienestä pitäen, kun ukkini teki puusta paljon kaikenlaista.
Jo ala-asteella väkersin mieluummin kanteleen, linnunpöntön ja löylykauhan kuin patalappuja ja villasukkia. Jälkimmäisiä en ole oppinut vieläkään, vaikka kovasti haluaisin ja yritetty on.




Rungon rakentaminen ja pöydän kokoaminen
Sain pöydän kokoamiseen apuja äidiltäni ja mietittiin hetki, miten päin pöydän lankut olisi hyvä asetella. Pöyriteltiin niitä aikamme, jonka jälkeen päädyttiin siihen, että pöydän päälle ei jätetty juurikaan oksankohtia. Oksakohdat olisi ollut kivan näköisiä kyllä, mutta puhtaana pidon kannalta sileämpi pinta oli parempi. Lankkujen väliin laitettiin kokoamisen ajaksi 6 mm. juuttinarua, jotta välit pysyivät tasaisina.
Kun pöytälevyt oli aseteltu, seuraava vaihe oli jalkojen paikkojen päättäminen. Jotta pöytä olisi mahdollisimman vankka, pöydän jalat aseteltiin mahdollisimman lähelle ulkoreunaa, mutta kuitenkin niin, että ne olivat yhtä kaukana pöydän keskilankusta.
Jalat asetettiin pöydän päästä 5 cm ja 19 cm lankun sisimmäisestä reunasta. Kun jalkojen paikat oli päätetty ja merkitty, mitattiin tukipuiden mitat pöydän päähän sekä sivuille. Runkopuut ruuvattiin pöydän kanteen kiinni. Jalat kiinnitettiin runkoon kulmaraudoilla jalkojen sisäsivuilta.




Voila!
Rungon ja jalkojen ruuvaamisen jälkeen pöytä oli valmis ja se käännettiin ympäri. Jännitystä oli ilmassa. Eniten jännitti se, pysyykö pöydän keskiosa vakaana, ja pysyihän se.
Pöytä tuo tilaan kivasti lämpöä ja kotoisuutta, mutta sen kansi ja jalat käsiteltiin vielä öljyvahalla ja kalkkimaalilla. Olisin halunnut pöytään rautajalat, mutta tällä aikataululla ei niitä ehtinyt hankkia. Metallijalat olisi helpompi pitää puhtaana.










Pöydän kannen käsittely öljyvahalla
Puu pöydän kannessa oli niin puhtaan ja kivan näköinen, ettei sitä olisi raaskinut käsitellä millään. Toisaalta, en kuitenkaan halunnut heti kahvikupin rinkuloita siihen, joten laitoin pöydän pintaan yhden kerroksen OsmoColorin TopOil-öljyvahaa. Sävyksi valitsin valkotammen. Pieni pelko ennen öljyvahan levittämistä oli se, muuttuisiko jo valmiiksi vaalea puulevy punertavan, märän tai kiiltävän näköiseksi.
Kun öljyvahan levitti, se muutti puun pintaa hetkellisesti kostean näköiseksi sekä tummensi puun sävyä hieman. Kun vahan antoi kuivua, väri vaaleni, eikä jäänyt kiiltämään. Öljyvahan käyttöä suositellaan tehtäväksi joko ulkona tai tilassa, jossa ilmanvaihto on hyvä. Meidän pöydän kohdalla vahaus piti tehdä keittiössä, sillä pöydästä tuli niin painava, ettei sitä jaksanut enää kantaa ulos. Pöytä pitäisi ohjeen mukaan käsitellä noin 3 kertaa, jotta pinnasta saa oikeasti likaa, kulutusta ja vettä hylkivän. Itse olen käsitellyt pöydän vasta kerran ja se hylkii likaa jo pienissä määrin. Seuraava vahauskerta on esimerkiksi silloin, kun ollaan hetki pois kotoa. Jos nyt aloittaisin projektin alusta, käsittelisin pöytälevyn ja jalat jo ennen rakentamista.








Pöydänjalkojen värjäys
Koska pöydän kansilevy ja jalat ovat eri puuta (kannessa tammea, jaloissa mänty), päätin maata jalat tummiksi. Kirjoitin jo aiemmin, että puhtaanapidon kannalta rautajalat olisivat olleet paljon käytännöllisimmät ja helpot pitää puhtaana.
Maalasin jalat hiilenharmaalla kalkkimaalilla, sillä halusin kunnon kontrastin. En tiedä, millä tavalla kalkkimaali pysyy ja kestää pöydän jaloissa, mutta pianpa tämä nähdään.
Update (pöytä ollut käytössä 2 vuotta)
Musta väri pöydän jaloissa on pysynyt hyvänä ja kestää jopa nihkeällä rätillä pyyhkimistä.
Ja eikun kokeilemaan
Pöytä on nyt siinä vaiheessa, että sitä voi alkaa käyttää. Ensimmäisinä päivinä pöytään nojasi vähän varoen, mutta kyllä siitä ihan vankka ja kestävä tuli. Toki kannen kanssa saa olla varovainen, sillä en usko että mustikkakeitot ja muut tummemman sävyiset ruuat ja juomat lähtee siitä kovin helposti pois.
Update (pöytä ollut käytössä 2 vuotta)
Päädyin kuitenkin vahaamaan pöydän kannen yhteensä kolme kertaa vahalla. Kansi on kestänyt hyvänä, vaikka mustikkakeitot, -mehut ja ketsupit on pöydälle kaatuneetkin.
Pöydän tekeminen oli yllättävän helppoa, sillä melkein kaikki materiaalit sai tähän valmiina. Kokonaisuudessaan pöydän kasaamiseen meni aikaa muutama päivä, sillä ruuvit loppuivat ensimmäisenä päivänä kesken. Voin suositella projektiksi niille, jotka osaavat käyttää poraa, sillä juuri muita taitoja tässä ei tarvittu. Etukäteen mittaamalla myös sahausosioihin saa varmasti apua puiden ostopaikasta.
Seuraavana projektina olisi keittiön tuolit, mutta ne taidan katsoa käytettynä. 🙂


Päivityskuulumisia
Pöytä palvelee edelleen hyvin. Pöydän jalkoihin on tullut muutamia elämisen jälkiä, mutta ne saa piiloon kalkkimaalilla. Kansi on pysynyt hyvänä, joskin muutamia tummia kohtia siihen on jäänyt, jos pöydälle on jäänyt liian pitkäksi aikaa esim. jotain rasvaista. Vanhat tuolit sain myytyä kirpparilla ja uudet löysivät meille samasta osoitteesta eli nettikirpputorilta.
Viime viikolla intouduttiin tekemään kaverin kanssa pöytä myös hänelle, ja siihen askarreltiin U:n malliset jalat.








Tanja
Ihana pöytä ? Kuinka paljon pöydän materiaalit kaikkineen maksoivat? ?
Heippa, kiitos! Muistelen, että noin 350 euroa. Runkopuuta meillä sattui olemaan kotona, joten niitä ei tarvinnut hankkia. 🙂
Kiitos tarkasta selostuksesta. Juuri samanlaista lankkua olen itse jo hommannut, mutta jalat tilaan metallisena, kuten sinäkin olit haaveillut. 🙂 oli myös kiva kun kerroit, ettei lankkua tarvitse hioa, sitä vähän pelkäsin että minkälainen homma se olisi jos pitäisi. Lisäksi vastasit täydellisesti myös pohdintaani, että miten käsitellä pinta, jotta se näyttäisi mahdollisimman luonnolliselta. ? joten kiitos siis tästä postauksesta kaikin puolin! ??
Moikka, kiva että postauksesta oli apua. 🙂 Öljyvahan levitin hyvin ohuina kerroksina ja se imeytyi lankkuun tummentamatta sävyä. Samaa öljyvahaa uskalsin tämän vuoksi käyttää vaaleille pöytätasoille myös keittiössä. Hyvin ovat kestäneet myös kulutusta. Kivaa kesää ja pöydän rakentelua! 🙂
Upea pöytä! Olemme suunnittelemassa vanhaan hirsitaloon samantyyppistä. Eka oman mallin mukaan tehty pöytä oli meillä testikappale ja se vääntyili talven aikana, ilmeisesti liian ohutta lankkua ja huono runko. Tästä sinun postauksesta on paljon apua! Onko sinun pöytä pysynyt suorana?
Kiitos kovasti!
Meillä pöytä on ollut sisällä nyt yli vuoden verran ja on pysynyt kyllä tosi jämäkkänä, ei ole mennyt vinoon lainkaan. Pöytälevynä toimivat lankut on n. 4 cm. paksuisia ja pieni jännitys oli, meneekö pöytä keskeltä notkolle, mutta on pysynyt täysin suorana. Tein runkokehikkoon sivuttaisen vahvistukset puilla, joka estää notkahduksen. Jalat taas on niin jykevää puuta, että nekin kestäneet. Tsemppiä rakenteluun. 🙂
Pöytä on onnistunut, ohje hyvä, olen suunnittelemassa samanlaista. Sellainen info vaan jos tammipintaa aikoo hioa jossain vaiheessa, tarvitaan hengityssuojaimia. Tammipuun hiontapöly on karsinogeenista eli syöpää aiheuttavaa.
Kiitos! Ja kiitos myös vinkistä. Sen voisin melkein lisätä ohjeisiin.