Plogging on terminä ollut aktiivisemmin pinnalla jo jonkin aikaa. Jengi lähtee juoksemaan tai muuten ulkoilemaan ja kerää samalla roskia luonnosta, reittinsä varrelta – joko yksin tai porukassa. Me kokeiltiin tätä muutamia kertoja ajatuksella, että oltais voitu esim. kerran viikossa tehdä kotiseudulla lenkki, jolloin kerätään samalla roskia mukaan. Kuinkas sitten kävi?
Ensinnäkin, sitä vaan ihmettelee roskan määrää kaikkialla muualla kuin roskapöntöissä ja katoksissa. Ihan kaikenlaisia roskia. Sipsipusseja, -purkkeja, karkkipusseja, muovipusseja, polkupyöriä, kelkkoja, spraymaalipurkkeja, vaippoja, teloja, oluttölkkejä, jäätelöpapereita, you name it. 45 minuutin lenkin jälkeen meillä oli 3 roskapussillista täpötäynnä, eivätkä kaikki reitin varrella olleet roskat edes mahtuneet kyytiin. Meidän lenkki kulki pääsääntöisesti metsäpolkuja pitkin.
Lähdettiin lenkille aloittelijoina, vain 3 muovipussia mukana. Kokeneemmat kantavat muovipussien sijaan kestokasseja tai jopa reppuja roskille. Kahdet roskapihdit meillä sentään oli matkassa. Ploggingia voi tehdä oikeastaan miten vain liikkuen. Kun ploggailimme metsässä, muutamat ohikulkijat meitä kyllä hieman vilkuilivat. 5-vuotias oli innokkaana mukana talkoissa ja totesi vain, että roskien heittäminen luontoon on melko epäystävällistä, ja että oravat ja linnut ei varmasti jaksa korjata näitä. Alkuhämmästelyistä selvittyäni plogging kuitenkin nostattaa jonkinlaista kilpailuviettiä tai sitten vertasin sitä ajatuksellisesti marjastukseen ja sienestykseen. Mitä isompi saalis, sen parempi. Näissä poiminnoissa tosiaan onnisti.
Miksi ploggailla?
Plogging-kokeilun jälkeen ollaan kiinnitetty tienvierissä tai luonnossa lojuviin roskiin enemmän huomiota. Joskus vastaan tulee kaikkea karkkipusseista sateenvarjoihin. Kun luontopolulla tai muuten vaan tienvarressa huomio kiinnittyy roskiin, tekee ne mieli napata mukaan, mutta aina siihen ei ole mahdollisuutta. Käsilaukussa tai repussa voisi tietysti olla mukana aina vaikka vain pieni pussi. Luontoon jääneistä roskista ei ole hyötyä vesistöille, maalle eikä ilmalle – päin vastoin. Sirpaleeksi mennyt lasipullo tai säilyketölkin kansi voi vahingoittaa eläimiä pahasti. Joskus eläimet erehtyvät jopa syömään roskia luullessaan niitä ruuaksi.
Muistutukset apuna
Käytiin perheen kanssa kesällä autoretkellä Italiassa. Matkan aikana kiinnitin huomiota kierrätyksellisiin ja ympäristökasvatuksellisiin asioihin, joita tuntui siellä olevan enemmän ja paremmin näkyvillä kuin meillä täällä Suomessa. Esimerkiksi kierrätysvaatelaatikot olivat ison kadun varressa, “paraatipaikalla”, kun taas kotimaassa vaatteiden kierrätyslaatikot ja kierrätyspisteet ovat melko hillittyjä ja sulautuvat ympäristöönsä.
Bongasin muun muassa myös suuressa vesipuistossa kyltejä, joissa kerrottiin, että roskan heittäminen tapahtuu yhdessä sekuntissa, mutta sen maatuminen luonnossa kestää monia tuhansia vuosia. Kyltissä kerrottiin lisäksi eri roskien maatumisajat. Kyltti oli naulattu ison jäätelökioskin kylkeen, jossa ihmisiä parveili päivittäin paljon.
Lähtisitkö Ploggaamaan?
Meillä roskalenkit jatkuvat jollain frekvenssillä, mutta ei viikoittain. Ajateltiin synkata roskalenkkejä ison roskiksen tyhjennyksen kanssa samaa aikatauluun. Vaikka ploggaillessa ei juokse, kuuma siinä kumarrellessa kyllä tulee. Hyvää kuntoilua siis myös sen lisäksi, että luonto kiittää. Jos ploggingia haluaa kokeilla ja omasta kodista ei roskapihtejä vielä löydy eikä niitä halua omistaa, olen kuullut, että joistakin kirjastoista voi lainata näitä muutamaksi päiväksi.
Ootko sä kokeillut ploggingia? Mitä ajatuksia kerääminen herättää?
Tanja
